ESITTELY

Von Schneeland-kennelnimi on myönnetty isovanhemmilleni vuonna 1969. Kennelnimi siirtyi minulle kymmenisen vuotta sitten ja olenkin erittäin iloinen, että saan jatkaa upean kennelnimen käyttöä.

Itse olen aina rakastanut eläimiä, niin koiria, kissoja, hevosia, pupuja, lampaita, ihan mitä vain. Ei varmaan ole eläintä, mitä en olisi lapsena halunut tuoda kotiin. Ja jos mahdollisuuksia olisi ollut, niin minulla varmasti olisi oma eläintarha, tai ainakin se hevonen, koiria, kissoja, pupuja, lampaita, kanoja.

Tällä hetkellä perheeseemme kuuluu minun lisäkseni mieheni sekä meidän neljä ihanaa lasta ja neljä koiraa.Ensimmäinen koira meille tuli, kun olin kuusi vuotias. Siitä lähtien minulla on ollut aina koiria. Tällä hetkellä meillä on pitkäkarvainen kaniinimäyräkoira, valkoinenpaimenkoira sekä kaksi bordercollieta. Pitkäkarvaisia kaniinimäyräkoiria minulla on ollut kolmenkymmenen vuoden ajan. Minulla on myös ollut onni omistaa mitä ihanin dalmatiankoira.

Agility on ehdottomasti se laji, mikä on vienyt mennessään. Aloitin agilityn dalmatiankoirani Ruskan (Dalhill´s Eccomi Qua) kanssa vuonna 1999. Sen jälkeen olen harrastanut agilityä mäyräkoiran, valkoisenpaimenkoiran sekä bordercollien kanssa. Myös tokoa harrastamme omaksi iloksi ja paimennusta olemme kokeilleet. Olemme myös harrastaneet rallytokoa sekä vesipelastusta. 

Olen kasvattanut kaksi pitkäkarvaisen kaniinimäyräkoiran pentuetta, joista viimeisin pentue oli vuonna 2001. Siitä meille jäi kotiamme ilahduttamaan Fanny (Labellafunfun). Fannysta tuli mieheni ohjastamana FIN AVA, ollen ensimmäinen mäyräkoira, joka tuon tittelin saavutti. Fanny oli legenda agilityradoilla, niin pieni ja kontaktit loikkasi niin korkealta. Seuraava koiramme olikin sitten valkoinenpaimenkoira Sisu (Neigepearl Finnish Sisu). Sisun kanssa taistelimme hyppyongelman kanssa ja agilityura jäi melko lyhyeksi. Sitten olikin taas aika miettiä uutta koiraa ja rodun vaihtokin tuli mieleen. Pitkällisen etsimisen jälkeen päädyimme bordercollieen.

Etsin sitä oikeaa pentua parin vuoden ajan, kunnes se löytyi Tronicin kennelistä. Niin meille muutti 2011 mustavalkoinen lyhytkarvainen narttu Tronic Junex eli kotoisammin Lotto. Lotto onkin ollut oikea lottovoitto! Sen kanssa on mahtavaa tehdä ihan mitä vain eikä moottori lopu kesken. Lotolla on myös upea ja elastinen keho. Sen liikkuminen on kaunista ja sulavaa. Osteopaattina osaankin suuresti arvostaa koirassa hyvää rakennetta, tervettä ja elastista kroppaa.

Ja kun kerta vauhtiin päästiin, niin toukokuussa 2013 meille muutti ruskeavalkoinen lyhytkarvainen bordercollie-poika  Armati´s Jolly Jim eli Jim Hollannista. Aika näyttää, mitä sen kanssa keksitään.