MACK
Pitkällisen etsinnän jälkeen löysimme mahtavan pentueen, josta saimme kuin saimmekin urospennun Suomeen. Mackin isä on upea paimenkoira Ranskassa ja kilpaillut paimennuksessa menestyksekkäästi. Ja Mackin emä toimii työkoirana maatilalla Englannissa. Mackilla tuntuu olevan edellytyksiä oikeaksi työkoiraksi mutta myös hyväksi harrastuskoiraksi. Mackillä on ihana luonne ja valloittanut meidän sydämemme täysin.
Anna kirjoittaa Mackistä..
Kirjoittaessani tätä Mack on puolivuotias. Mack on perusluonteeltaan melko rauhallinen ja rento koira. Se on todella avoin ja ihmisrakas. Kaikki ihmiset ovat ihania ja lapsiin tai muuten erityisiin ihmisryhmiin se suhtautuu myös lempeästi. Mack on hyvin hellyydenkipeä ja rakastaa olla lähellä ja puhallella samaa ilmaa. Käsittelyyn ja esim. kynsien leikkuuseen se suhtautuu rennosti.
Mack suhtautuu ennakkoluulottomasti erilaisiin alustoihin ja korkeisiin paikkoihin, joissa se suorastaan viihtyy. Jo pikkupentuna se olisi kiivennyt pöydille tuolin kautta jos sitä ei olisi estetty. Nykyisellään Mackin kanssa on helppo ja miellyttävä liikkua.
Mack on sopeutunut nopeasti perheeseemme (aikuiset, 8 vuotias lapsi, 2 muuta koiraa, 3 kissaa), tosin kissa-asiaa harjoittelimme ahkerasti ensimmäisen kuukauden. Mack ei paimenna kissoja ja suhtautuu niihin nykyään rennosti. Toisten koiriemme kanssa se tulee myös hyvin juttuun, leikkivät keskenänsä. Pikkukoiraamme Mack pitää kylläkin lampaana koirien juostessa vapaana.
Lomareissuilla olemme myös veneilleet, mökkeilleet ja asuneet kerrostalossa ilman ongelmia.
Kotona ei ole sen suurempia tuhoja pentuajalla syntynyt, Mack kyllä kuljettaa tavaroita, mutta ei ole kovin kova nakertelemaan. Nykyään tietää jo, mitkä ovat sallittuja leluja ja mitkä eivät. Poikkeuksena tuhoamiseen koirien oma tuoli koirahuoneessa, jossa viettävät työpäivät. Se on tuunattu uuteen uskoon.
Mackin kanssa harrastetaan agilityä ja tokoa. Tokossa sitä on kehuttu rauhallisuudesta, se malttaa odottaa rauhassa, mutta sitten toimii kuitenkin vauhdikkaasti. Mack palkkautuu parhaiten liikkuvasta saaliista, mutta taistelutahtokin on kehittymässä. Leluista parhaat vinkuvat. Mack ei ole kovin ahne, vaikkakin sitä voi myös ruualla kouluttaa. Ruokakuppi kyllä tyhjenee hyvin. Agility on vielä kovin alkeissa, mutta siihen lajiin Mackillä tuntuisi olevan riittävästi notkeutta ja vauhtia.
Mack on kropaltaan hyvin elastinen ja vielä melko kevytrakenteinen. Lähtönopeus on huima ja omaehtoiset loikat metsässä/pihalla ovat suuria. Hepulin tullessa emäntä ei uskalla katsoa :)
Mackin intohimo on paimennus, siinä rauhallisuus katoaa. Pikkupoitsu syttyi heti ensimmäisellä kerralla 12 viikkoisena ja oli sitä mieltä, että sille ei ryttyillä ja homma on hallussa. Omia lampaita meillä ei ole, mutta olemme noin kerran kuukaudessa tahdilla lampailla käyneet. Intensiteetti ja into on suuri, Mack käyttää myös silmää ja ei uhittelevillekaan lampaille anna periksi. On osannut kuitenkin myös hellittää painetta. Viimeksi saimme kuulla, että lampaiden kuljetus ja pysäytys sujuu luonnostaan, mutta kokoamista ihmiselle pitää vahvistaa.
Lampaiden lisäksi paimennusvaisto herää autoilla. Nyt tilanne on helpottamassa, olemme harjoitelleet sitä vastaehdollistamisen ja luopumisen kautta, kenties ikäkin on tehnyt osansa. Ihmisiä, pyöriä, lapsia tai mopoja Mack ei ole yrittänytkään jahdata. Autojen lisäksi huomion saavat lentävät lehdet. Myyränhyppyjä tekemään kutsuu vierivä hiekka ja liplattavat laineet. Mack on muutenkin erittäin innokas vedessä läträäjä, myös mutakuopat kelpaavat todella hyvin. Mutaa on etsittävä ainakin silloin kun on erehdytty koiraparka pesemään. Pihalla lempipuuhaa on kaivaminen, onneksi en ole puutarhanhoitajatyyppiä.
